16. marraskuuta 2014

Gluteeniton mantelimysli (fodmap/ibs)

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Mustaa Kajalia lenkkipolulla -blogissani. Kaura ei tällä hetkellä kuulu normaaliin ruokavaliooni, mutta haluan jakaa tämän reseptin kaikkien gluteenivilja- ja fodmapyliherkkien ja myslinhimoisten lukijoiden kanssa :)

Joskus tekee mieli mysliä. Etenkin turkkilaisen jogurtin kanssa se on herkkua. Kaupasta ei pahemmin ruokavaliooni (ja makuuni) sopivaa valmista mysliä löydy, joten se on tehtävä itse.

IBS-vatsallekin sopivan myslin pohjana on vatsaystävällinen kaura ja makua tuomassa on mantelivoita ja vaahterasiirappia. Ohje ei ole omani vaan se on suomennettu (ja ihan pikkuisen muokattu) AllThatGlitters21:n YouTube videosta.

Mantelinen kauramysli

2 ruokalusikallista hunajaa
2 ruokalusikallista vaahterasiirappia
0.5dl mantelivoita
2 teelusikallista chia siemeniä
2 teelusikallista pellavansiemenrouhetta
1/2 teelusikallista vaniljajauhetta
1/2 teelusikallista kanelia
3.5dl kaurahiutaleita



Sekoita kosteat aineet yhdessä kulhossa ja kuivat aineet toisessa. Tällä kertaa laitoin joukkoon perusainesosien lisäksi vielä neljä teelusikallista auringonkukansiemeniä tuomaan lisärapauetta. Lisää kuivaa seosta hiljalleen tahmeaan tahnaan. Sekoita seokset tasaisesti keskenään, saatat tarvita käsiä ;)

Levitä valmis seos leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Riko isoimpia palasia pienemmiksi. Paahda mysliä 150 asteessa 15 minuuttia. Voit välillä käännellä mysliä, jotta se ei tummu liikaa.

Hunaja kuuluu FODMAP ruokavaliossa ei-listalle, mutta minulle se tuntuu sopivan pienissä määrissä. Jos hunaja ei sovi sinulle sen voi vaihtaa esimerkiksi agavesiirappiin. Tärkeintä on, että reseptissä on tarpeeksi tahmeita ja "sitovia" ainesosia. Halutessasi voit korvata chia-siemenet kokonaan pellavansiemenillä. Jos olet keliaakikko käytä kaurahiutaleina gluteenittomia kaurahiutaleita. Muistaakseni ainakin Semperillä ja Provenalla on.


Jos päädyitte tekemään tätä tulkaa vinkkaamaan millaista tuli :)

14. marraskuuta 2014

Lancômen maskaranvaihtopäivä tänään 14.11!

Sokos ja L'Oréal järjestävät tänään yhteistyössä maskaranvaihtopäivät. En yleensä kirjoittele pelkistä sähköpostiin tupsahtelevist pressi-infoista, mutta tällä kertaa on ihan pakko koska kyse on aika huikeasta asiasta. Kukapa nyt ei tykkäisi ilmaisesta selektiivisestä kosmetiikasta ;)

Lancômen mieletön maskaranvaihtopäivä pidetään nyt perjantaina, 14.11. seuraavissa Sokos-tavarataloissa; Helsinki, Tampere, Wiklund, Kuopio, Jyväskylä, Pori ja Lahti.


Tuo vanha, normaalikokoinen maskarasi Lancôme-pisteeseen niin saat vaihdossa Grandiôse maskaran veloituksetta. Maskaroiden vaihto alkaa kello 9:00, maskaroita rajoitettu erä. Arvo 33,-


IMG_8249

Maskaranvaihtopäivä somessa: Facebook https://www.facebook.com/LancomeSuomi ja Instagram @lancomefinland #maskaranvaihtopaiva

Grandiôsesta on muuten työn alla arvio myös Mustaa Kajaliin, mutta voin tässä nopeasti vinkana, että ripsiväri yllätti minut positiivisesti ja osoittautui erittäin hyväksi tapaukseksi useammalla kuin yhellä tavalla ;)

12. marraskuuta 2014

Laihtumisesta, itsetunnosta ja ruumiinkuvasta

Minulla on aina ollut ihan kohtalaisen hyvä itsetunto, mutta vasta nyt kun kiloja on karissut olen ymmärtänyt kuinka paljon ylimääräinen läski, ja kroppa jota en ihan tuntenut omaksi onkaan vaikuttanut varmuuteeni ja itsetuntooni. En ole koskaan ollut siro, pieni ja hoikka, mutta ylipainoinen olen ollut vasta aikuisiällä. Toiset osaavat hyväksyä kilonsa ja elää niiden kanssa, minä en.

harvesting
2006, kuva Riikka Jäntti

Parasta laihtumisessa on ehdottomasti ollut kropan muuttuminen, itsetunnon kohoaminen ja kehollisen varmuuden lisääntyminen. Tänä kesänä olin ensimmäistä kertaa julkisella paikalla shortsit jalassa ilman, että koin hirvittävää epävarmuutta reisistäni. (Sitten lapsuusaikojen jälkeen siis.) Minulla ei ole koskaan ollut ahterikompleksia, vaan olen aina pitänyt takamuksestani, mutta reidet, niistä en ole oikein koskaan välittänyt. En voi sanota vihanneeni reisiäni, mutta ne eivät ole koskaan olleet se lempparijuttu ja olen aina toivonut että reiteni olisivat hiukan pienemmät. Silloinkin kun painoin 55kg. Nykyisin reiteni eivät häiritse minua pätkääkään!

Kyse ei oikeastaan ole siitä, että olisin saavuttanut timmin unelmavartalon vaan enemmänkin siitä, että ole sinut kroppani kanssa. Minulla on yksinkertaisesta hyvä olla omassa nahassani. Toki peppu voisi olla vähän kiinteämpi, reisissä voisi olla vähemmän selluliittia, käsivarret voisivat olla timmimmät ja olisin ihan tajuttoman tyytyväinen jos selkäläskini häviäisivät jonnekin, mutta pakko minun on myöntää, että kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen vartalooni. Olen innoissani siitä, että pohjelihakseni erottuvat, siitä, että nykyinen ruokavalioni estää raskausmahaturvotukset ja siitä, että poskipääni erottuvat ihan toisella tapaa kuin koskaan aikaisemmin.

Untitled
2012, kuva Pekka Aho

Toki on tässä kropan muutoksessa ollut jotain "huonoakin". Ärsyttävin asia laihtumisessa nimittäin on vaatteiden jääminen isoksi. Toki shoppailu on kivaa, mutta on raivostuttavaa kun täysin käyttökelpoiset vaatteet joista vielä pitää roikkuvat päällä. Eniten on harmittanut ihanien ja mukavien Marlies Dekkers rintaliivien isoksi jääminen. Liian isoille housuille voi aina saada hiukan lisäaikaa vyöllä, mutta liian isoja rintaliivejä ei kyllä pelasta oikein mikään. Luojan kiitos kengänkoko ei ole muuttunut. Uusien kenkien hankkiminen vasta kalliiksi tulisikin..

Pukeutumiseni on kilojen karisemin myötä hieman myös muuttunut. Käytän nykyään mekkoja arkivaatteina. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että mekot saavat minut näyttämään isolta ja lihavalta, mutta nyt olen rakastunut niiden helppouteen ja yksinkertaisuuteen. Vaatekapistani löytyykin pikku musta jokaiseen tilaisuuteen.

10549211_10152563851934281_576911256212789297_o
2014, kuva Pekka Aho

Entäs se paino sitten? Paino on nyt noin 63,5-63kg. Seuraavaan tavoitteeseen on matkaa reilu kolme kiloa. Tavoitteeseen tuskin päästään enää tämän vuoden aikana, mutta se ei haittaa, minulla ei ole edelleenkään kiire yhtään minnekään. Tämän vuoden alussa painoni oli 66,4kg eli kymmenessä kuukaudessa painoa on tippunut "huimat "3,4kg. Laihtumiseni on ollut hidasta, mutta varmaa.

Tammikuussa 2013 painoin 72kg, eli vuoden ja kymmenen kuukauden aikana painoa on pudonnut yhteensä noin yhdeksän kiloa. Ero neljän vuoden takaiseen huippulukemaan on 13 kiloa. Muutos on suurempi miltä se kuullostaa. Kaksi vuotta sitten farkkukokoni oli 31" ja nyt se on 28". Ylimääräinen turvotus kasvoista ja sormista on hävinnyt. Poskipäät ovat tulleet esiin ja sormukset pyörii sormissa. Ja ennen kaikkea minulla on hyvä olo.